En kestä, oli niin ihana päivä!
Perjantai-aamuna heräilin siinä yheksän maissa kun tyttö tuli herättään minut. Olin ihan sairaan väsyny, kun tyttö heräs neljältä yöllä ja oli noin tunnin hereillä ja ei meinannu millään laittaa takas nukkumaan. Vähän ennen viittä en enää kuullu siitä mitään, niin pääsin itekkin vihdoin jatkaan unia. Ja oli ihan sairaan pelottavaa kun keskellä yötä yks lamppu meni itestään päälle! Tyttö tuli ton lampun takia herättään minut ja sen jälkeen minun mielikuvitus alko vähän laukkaileen kun kuulin jotain epämääräsiä ääniä (toivottavasti) ulkoa. Mietin siinä myös että muistinkohan lukita ulko-oven. Aamulla oli kuites kaikki ihan kunnossa eikä mitään murtovarkaita ollu ollu sisällä =)
Aamupäivästä leikin lasten kanssa, laittauduin, lasten mummi tuli yhen maissa ja lähin ulos vähän ennen kahta. Nähtiin Sarin kanssa kolmen maissa Centralilla ja otettiin bussi Moore Parkiin. Onneks bussipysäkki oli tosi lähellä FOX studiota ja löydettiinki se tosi helposti. Saatiin jonotusnumerot (35 & 36) ja meille kerrottiin että jonotus alkaa 15.45 ja koska oltiin siellä puol neljän maissa, niin ei ollu järkeä lähteä sieltä enää minnekkään. Jonotus kului subeja syödessä ja kivikovalla lattialla istuessa. Vaikka saatiin nrot 35 ja 36, niin meijän edessä oli ehkä noin kymmenen ihmistä. En sitten tiiä missä ne loput kakskymmentä oli. En tosin valita :D Meitä ennen sisään pääsi kuites VIP-tyypit, eli laulajien perheenjäseniä ja kavereita. Infospostissa luki että arrival on 5pm, niin ajateltiin että päästään viideltä sinne sisälle, mutta taidettiin päästä vasta joskus kuuden maissa kun aamupäivän kuvaukset oli vielä kesken.
Sisälle päästyä meijät ohjattiin katsomoon ja päästiin kyllä tosi hyville paikoille! Oltiin ihan lavan vieressä ja meillä oli täydellinen näkymä tuomareihin kun ne käänty niillä tuoleilla. Tuomareista Ricky tuli ekana lavalle ja yleisö sekos. Joo olihan se siistiä nähä Ricky, mutta en ite ollu niin innoissaan mitä moni muu. Mutta pakko myöntää että pikkasenko se oli hyvännäköinen. Huhhuh. Okei, ei siitä sen enempää :D Aluksi ne kuvas vaan jotain ihme kävelyvideoita ja välillä siellä oli semmonen jätkä, joka viihdytti yleisöä ennen kun ne ite kuvaukset alko. Seuraavana tuli Will.i.am ja siitäkin kuvattiin niitä kävelyvideoita. Sitten tuli JOEL! En toki seonnu yhtään, kun se tuli lavalle :-) Varotinki Saria etukäteen että minun reaktio saattaa olla vähän erilainen Joelin kohalla. :D En oikeesti pystyny vaan käsittään että Joel oli siinä, muutaman metrin päässä minusta ja tulisin olemaan seuraavat vähän yli 5 tuntia sen kanssa samassa huoneessa. Oon viimeks nähny sen vähän yli 3,5 vuotta sitten, kun Good Charlotella oli keikka Helsingissä, niin oli jo aikakin että näin sen uuestaan! Toivottavasti ei tarvii oottaa seuraavaa kertaa taas 3,5 vuotta... Viimisenä tuli Kylie ja se saiki luultavasti isoimmat aplodit yleisöltä. Kylie oli tosi upean näkönen ja niin pieni ja hentonen. Kyliestä taijettiin kuvata ne kävelyvideot vähän myöhemmin.
Oli jotenki tosi outo fiilis, kun eka laulaja tuli lavalle ja älys että nyt alettiin oikeastikkin kuvaamaan ja siellä me vaan Sarin kanssa istuttiin yleisössä. Pari ekaa laulajaa ei ollu kovin hyviä eikä kukaan tuomareistakaan kääntyny. Sitten alkoi tulemaan vähän parempia laulajia ja muutamat tuomaritkin kääntyi. En nyt uskalla kertoa mitenkään tarkasti niistä laulajista tai tuomareitten valinnoista, kun meijän piti kirjottaa siellä vaitiolovelvollisuus. Vaikka en kyllä usko että kukaan niistä työntekijöistä tulee koskaan löytämään tätä minun blogia, mutta en siltikään halua kertoa mitään kovin tarkasti :D Sen voin kuites sanoa että siellä oli yks aivan mahtava jätkä ja toivon että se pääsee tosi pitkälle tuossa kilpailussa! Nuo jaksot tulee kuulemma ulos joskus huhtikuussa, niin sitten voin kertoa tarkemmin niistä laulajista joita näin. :D Että oliko ne minun mielestä hyviä vai ei yms. Ja linkkaan tänne sitten niitä koelauluvideoitakin.
Oli toisaalta vähän ikävä, kun tuona iltapäivänä oli viimiset koelaulukuvaukset, niin tuomareilla oli joukkueet jo melkeen täynnä ja sitten kun jonkun tuomarin joukkue tuli täyteen, niin tiesi että se ei tuu kääntymään enää kenenkään laulajan kohalla. Niin ei ollu semmosta kunnon jännitystä että kukakohan tuomari kääntyy ja kenet se laulaja valitsee. Ja lopussa Will.i.amilla oli ainostaan tilaa sen joukkueessa, niin piti vaan oottaa että kääntyykö se vai ei.
Ja välillä vähän ärsytti kun tuli vaan yks laulaja, sen jälkeen tuomareitten haastatteluja, taas vaan yks laulaja ja haastatteluja, yks laulaja, haastatteluja... Mutta onneks välillä tuli jopa 3 laulajaa peräkkäin ja sai vaan nauttia niistä laulajista ja tuomareitten jutuista. En ajatellu että tuolla olis ollu niin paljon kaikkea muitakin juttuja aina laulajien välissä. Ja välillä ne otti vaan pelkkiä kuvia niistä tuomareista. Mietittiinkin Sarin kanssa että tuo koko kuvaus olis varmaan ollu ohi muutamassa tunnissa, jos ei olis ollu kaikkia noita muita juttuja. Ja ajattelinki että tuo olis kestäny vaan jonku pari-kolme tuntia, mutta sen kesti noin puol 12 asti eli noin 5,5 tuntia.
Aina välillä mietin että ollaanko me muka oikeasti siellä, the Voice Australian yleisössä kattomassa kun Will.i.am, Kylie, Joel ja Ricky kommentoi laulajia ja juttelee ja pelleilee keskenään. Se oli vaan niin epätodellista kattoa niitä tuomareita, kun ne oli niin lähellä. Joel oli kyllä niin ihana <3 Se anto tosi hyviä neuvoja ja vitsaili niin paljon ja oli vaan oma ihana ittensä :)) Jotta tää ei nyt olis pelkkää Joel-hehkutusta, niin pakko sanoa että Will.i.amistä sai tosi hyvän kuvan! Se vaikutti niin mukavalta ja rennolta tyypiltä. Se kylläkin jaaritteli välillä vähän pitkästi (:D), mutta se kerto muutamia siistejä tarinoita sen uran varrelta. Mm. Bruno Marsin kanssa työskentelystä sen uran alkuaikoina ja siitä kun se teki I gotta Feeling biisin uuden vuoden aattona kun kaikki muut oli juhlimassa ja se oli jääny kotia tekemään tuota biisiä (jos nyt oikein muistan). Ricky ei tainnu niin hirveästi oikeen mitään sen ihmeempää jutella, anto vaan jotain perusohjeita laulajille. Tai sitten mie en vaan muista. Kyliestakaan ei jääny mieleen mitään sen ihmeempää. (Tai sitten mie olin vaan niin Joel-huumassa, niin en keskittyny mihinkään muuhun ku siihen :D)
Oonkohan mie kertonu nyt kaiken oleellisen enkä unoha kertoa mitään tärkeetä... Noh, jos unohin niin kerron ne sitten jossain muussa postauksessa. Sen voin sanoa että vaikka oli tosi pitkä päivä, niin oli todellakin kaiken sen odottamisen arvosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti