Changes

Takas suomen kielen pariin! Ja nyt ei oo tiedossa mitään kovinkaan jännää, perus arkijuttuja vaan.

Viime viikko oli kyllä aika ihana... Toissa sunnuntaina (30.3.) hostäiti lähti työreissuun Amerikkaan eli olin yksin lasten kanssa KOKO viikon; sunnuntaiaamusta sunnuntaiaamuun. 30. pv minun hostiskä oli kylläkin aamupäivän kotona, mutta se lähti jo heti kahentoista jälkeen takas työpaikallensa. Eli loppupäivän olin sitten yksin. Päivä oli kylläkin melko helppo, lapset leikki kavereittensa kanssa/katto leffoja yms., niin ei minun tarvinnu leikkiä niitten kanssa ihan koko ajan. Vaikka tuo olikin helppo päivä, niin silti ärsytti kun piti olla töissä sunnuntaina...

Parin viikon takaisia citykuvia (laitoin nyt tänne ettei olis ihan kuvaton postaus)

Tuo viikko lasten kanssa meni kyllä tosi nopeaa! Jokainen päivä meni aikalailla samalla kaavalla; lapset kouluun, vapaata 9am-3pm, hain lapset, snack, leikkejä/lapset leikki ulkona kavereitten kanssa, dinneri n. 5.30-6pm, lapset leikki ulkona, tuli sisälle seittemän aikoihin, poika pelas koneella/xboxilla, tyttö katto leffoja, suihku/kylpy ja nukkuun puol yheksän maissa. Enkä ite tainnu tehä viikon aikana mitään sen ihmeempää. Kävin muutaman kerran Rouse Hillissä, mutta muuten olin vaan kotona.

Aiempina kertoina kun hostäiti on ollu reissussa, niin on tuntunu että päivät matelee ja on menny niin hermot noitten lasten kanssa. Mutta tällä kertaa tais mennä hermot (mutta en näyttäny sitä lapsille) vaan yhtenä päivänä, perjantaina. Ärsytti vaan niin paljon kun oli perjantai-ilta ja piti olla kotona lasten kanssa ja mietin vaan että pitää olla vielä lauantaikin niitten kanssa eikä oo vapaata, niin ku normaalisti viikonloppuisin on. Ja vaikka tuo tyttö onkin tosi ihana (eikä enää niin vaikea mitä alussa oli), niin silti meinas mennä välillä niin hermot siihen, kun en saanu hetkeäkään rauhaa ja koko ajan piti olla touhuamassa jotakin. Joo tiiän, aupairin pitääkin leikkiä lasten kanssa, mutta pakko se on välillä saaha edes hetken rauha ja olla yksin vaikka alakerrassa, kun lapset on keskenään yläkerrassa. Ja sillon kun toi tyttö pyytää, että tulisin yläkertaan tai että leikin sen kanssa, niin onneks sille voi sanoa että 'oota hetki, minun pittää tehä se ja se juttu täällä nyt' eikä se suutu siitä. Kun tottakai minun piti välillä pestä pyykkiä, siistiä keittiötä tai jotain muuta tommosta.

Mietin perjantaina että lauantaista tulee varmaan tosi pitkä päivä, kun pitää olla aamusta iltaan lasten kanssa eikä oo koulua tai mitään että olis edes jonku verran aikaa ilman noita lapsia. Mutta lauantai oli itseasiassa viikon helpoin päivä. Lapset heräs siinä kaheksan maissa ja tuli herättään minut. Tein aamupalan, ne katto telkkaria ja piirsin vähän aikaa tytön kanssa. Kymmenen maissa tytön kaverit tuli pyytään sitä ulos leikkimään ja tottakai se halus leikkiä niitten kanssa. Poika sitten pelas jonku aikaa xboxillaan, ennen kuin sekin meni ulos leikkimään.

Kotikatu sumuisena aamuna

Lopulta nuo molemmat lapset leikkikin periaatteessa koko päivän ulkona, joten minun ei tarvinnu tehä muuta kuin jotain ruokaa niille aina välillä kun ne tuli sisälle. Istuinkin periaattessa koko päivän olohuoneessa (josta nään pihalle missä lapset leikki) telkkarin eessä kattoen eri sarjoja tai värkkäsin jotain koneella. Oli varmaan helpoin päivä ikinä. :D Ja illalla tyttö tais olla hieman poikki, kun se nukahti telkkarin eteen. Piti sitten kantaa se sänkyyn. Muistan kun itekkin aina pikkusena nukahti telkkarin eteen ja äiti tai iskä kanto sitten sänkyyn nukkumaan (:

Lähinaapurustoa

"Joki"

Mutta nyt tuohon otsikkoon. Nyt on siis pienen muutoksen aika. Tämän koko ajan, minkä oon ollu täällä, minun hostiskä on työskennelly eri kaupungissa ja on ollu kotona vaan viikonloppusin. Eikä edes joka viikonloppu. Joten en oo viettäny sen kanssa hirveästikkään aikaa, kun tietty viikonloppusin oon aina jossain ulkona. Mutta tänään hostiskän työ/koulutus loppu tuolla toisessa kaupungissa ja se tuli tänään pysyvästi kotia. Ihan kiva että sitäkin tulee nähtyä nyt enemmän, mutta on se kyllä vähän outo kun melkeen 9 kuukautta ollaan eletty keskenämme (mie, hostäiti ja lapset). Varmasti tulee olemaan vähän erilaista tästä lähtien, mutta tottakai se helpottaa minunkin työtä, kun nyt on molemmat vanhemmat aina iltapäivisin/iltaisin kotona.

Lähipuisto.

Ja nää kolme edellistä kuvaa otin yhtenä päivänä kun kävin kävelyllä. Pitäis ottaa enemmän kuvia tästä lähiympäristöstä.

Nii ja vielä yks asia. Mulla oli pieni yskä pari päivää ennen tuota keikkaa ja tottakai se vaan paheni tuon keikan aikana kun huusin niin paljon, että ääniki lähti. Koko viime viikon yskin sitten niin paljon, että tuntu että tulee keuhkot ulos. Joinkin viikon aikana melkeen pullollisen yskänlääkettä, mutta eipä se hirveästi auttanu. Tälläki hetkellä on vielä pienoinen yskä. Mutta onneks ei oo enää niin paha. Ja viime viikonlopun aikana tuli ihana kurkkukipukin ja lauantai-iltana huomasin että tais imusolmukket olla hieman turvonnu... Mietin että olisko pitäny käyä lääkärissä, mutta emmie oo koskaan aiemminkaan menny lääkäriin kurkkukivun takia, niin en kai mie ny täälläkään mee :D Ja nyt onki kurkkukipu kokonaan poissa, niin olis se lääkärireissuki ollu ihan turha. Ja kaikkia taas kiinnosti minun kurkkukivut ja yskät niin paljon :-)

// Kaks viikkoa sitten Netflix päätti jostain kumman syystä lakata toimimasta ja joinain päivinä/iltoina olin niin tylsistyny... :D Ja nyt kun mietin jälkikäteen, niin mitä ihmettä mie oon oikeen tehny noina iltoina ilman Netflixiä?! Eilen sain sen onneks taas toimimaan ja pystyin jatkamaan Greyn Anatomian kattomista! Yay!