22.2. lähettiin pienelle roadtripille Morisset Parkiin. Tapasin Zoen ja Lucien 11 maissa Parramatassa ja sieltä ajettiin Wahroongaan, josta otettiin saksalainen Irene ja chile-saksalainen Camila mukaan. Ja sitten laitettiin auton nokka kohti Morisset Parkia!
Morissetiin oli matkaa reilu 100km, joten matkassa meni semmonen joku tunti. Tiedettiin että tuo Morisset Park on täynnä kenguruita/wallabeja, mutta ei sitä osannu oottaa että siellä olis niin paljon, mitä siellä oli! Oli niin paras kun saavuttiin sinne puistoon ja ihmeteltiin kun heti tien vieressäki oli niin paljon niitä wallabeja. Sitten Zoe oli vaan että missä muka?? Zoe ei heti hoksannu niitä ja ihan säikähti kun ne oli siinä ihan tien vieressä :D Ja siellä oli siis pääasiassa wallabeja (pikkukenguruita), mutta oli siellä muutama ihan oikea kengurukin.
Mentiin aluksi syömään eväitä vähän kauemmaksi niistä kenguruista semmoselle yksinäiselle pöydälle järven (meren?) rannalle. Aikamme mussuteltua niitä eväitä, lähettiin ihastelemaan niitä kenguruita.
Nuo kengurut oli oikeastikkin vähän niinku poroja; osa oli tosi kesyjä ja osa oli tosi säikkyjä ja lähti heti karkuun jos meni vähänkin lähelle niitä. Yritettiin syöttää niille porkkanoita ja omenaa että ne olis tullu lähelle, mutta ei ne suostunu syömään niitä. Tyhmät kengurut. Oli ne onneks sen verran lähellä että sai muutamia hyviä kuvia.
Sitten käveltiin vähän matkan päähän toiselle puistoalueelle, jossa oli ihan hulluna noita wallabeja. Tällä alueella oli myös niitä oikeita kenguruitaki. Siellä oli monia kylttejä että niille kenguruille ei saa syöttää leipää, mutta me nähtiin että monet silti syötti niitä. Camilla kävikin sanomassa muutamalle tytölle että niitä kenguruita ei sais syöttää. Ei ihme kun meijän hedelmät ei maistunu, kun tottakai se epäterveellinen leipä olis maistunu paremmin. Ja en oikeastikkaan ymmärrä miks ihmiset syötti sitä leipää niille, vaikka ne oli varmasti huomannu ne kyltit kun niitä oli joka puolella. Ehkä siks että sais ne kengurut tulemaan lähelle. Mutta kyllä osa niistä tuli tosi lähelle ilman mitään ruuilla houkutteluja. Saatiin muutamat yhteiskuvat ja silitettyä niitä.
Tuo oli semmonen isokokonen, kunnon kenguru
Istuttiin tällä puistoalueella melko kauan, kuhan vaan juteltiin ja kateltiin kenguruitten puuhia. Ei oo enää mitään muistikuvaa mihin aikaan lähettiin tuolta.
Ihana pikkunen
Lucie, mie, Camila, Zoe, Irene
Nuo kengurut on vähän niinku oopperatalo. Pittää ottaa miljoona kuvaa vaikka jokainen on melkeen samanlainen.
Morisset Parkin jälkeen päätettiin ajaa rannikkotietä ja pysähtyä jollain rannalla matkan varrella. Päädyttiin pysähtymään aivan täydellisellä rannalla; pitkälle jatkuva upea ranta ja siellä ei ollu kuin muutama muu tyyppi meijän lisäksi! Meillä ei kylläkään ollu bikinejä mukana niin ei käyty uimassa, mutta värkkäiltiin kaikkea muuta mukavaa siellä.
Joku ihme monsteri...
Sitten jatkettiin matkaa kohti kotia, pysähtymättä enää missään. Ajettiin eka Wahroongaan, josta Camila otti junan kotia. Mietittiin että oltais menty jonnekki dinnerille yhessä, mutta ei löydetty mitään sopivaa ravintolaa eikä löydetty edes mitään subia/mäkkäriä tuolta alueelta. Päädyttiin sitten vaan menemään kotia. Irenellä oli auto Wahroongassa, ja Zoe heitti Lucien eka kotia ja minut sitten Blacktowniin minun autolle. Olin kotona sitten joskus ysin maissa.
La-su yönä tuli Suomi-USA pronssipeli ja tottahan toki se
piti kattoa, vaikka se alkokin 2am ja loppu sitten joskus viiden maissa.
Sunnuntaina nukuin sitten pitkään ja aamupäivällä/päivällä en tehny oikeen
mitään järkevää. Tapasin Lean Rouse Hillissä puoli viiden maissa ja mentiin
yhteen ravintolaan dinnerille. Söin aivan ihanat fajitakset! Tuli mieleen viime
kesän Köpiksen Hard Rock Cafen fajitakset, jotka oli kans niin ihanat. Ja pitihän
meijän tottakai hakea vähän froyoa jälkkäriksi, nyt kun Rouse Hilliinkin on
tullu froyopaikka. Se ei oo ollu tuolla kuin jonku pari kuukautta nyt. Ja
tuntuu että melkeen aina kuin käyn Rouse Hillissä, niin jotenki aina päätyy
syömään vähän froyoa... Istuttiin jonku aikaa ulkona ja mussuteltiin meijän
froyot. Mutta sitten alko tulemaan kylmä ja mie fiksuna en ollu ottanu mitään
pitkähihasta mukaan, niin sitten melkein jäädyin sinne (jos sitä nyt yli
kahenkymmenen asteen lämpötilassa voi jäätyä... :] ). Kummallakaan ei haluttanu
syyä tai juua enää mitään, niin mietittiin että minne sisälle me voidaan
oikeen mennä istumaan kun kaikki liikket oli jo menny kiinni. Lopulta mentiin
yhteen ravintolaan ja Lea tilas vaan teen, niin pystyttiin sitten istumaan
siellä sisällä lämpimässä. Siellä taas juteltiin kaiken maailman asioista ja lähettiin
kotia joskus puoli kymmenen maissa. Ja jouduttiin taas maksaan pysäköinnistä
kun ei älytty taaskaan että oltiin yli kolme tuntia siellä... Ja sunnuntailta on hurjat nolla kuvaa.
ps. Olimpa mie reipas kun kirjotin kaks postausta päivän aikana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti