“I am not the same having seen the moon shine on the other side of the world.”

On nyt vähän jäänyt tää blogin kirjottelu, mutta jotenkin enää ei ole samanlaista intoa kirjotella kuin Australiassa ollessa. Ehkä kun elämä tästä pikkuhiljaa normalisoituu ja saa ajatukset taas koottua kasaan, niin tännekkin saattaa ilmestyä juttua vähän useammin.

Oon ollut nyt kolmisen viikkoa Suomessa ja pari viikkoa kotona täällä Rovaniemellä. Pakko myöntää että ikävä Australiaan on kova. Osasyynä saattaa olla se, että vielä ei oo tiedossa mitään työpaikkaa niin en oo päässyt kunnolla arkirutiiniin, niin oon voinu vaan hengailla tekemättä yhtään mitään järkevää ja sillonhan sitä aikaa riittää ajatella kaikkea, mitä tuolla toisella puolen maailmaa olis.

Vaikka oonkin ollut nyt vasta pari viikkoa kotona, niin toisaalta tuntuu että oon ollut täällä jo ikuisuuden. Kaikki tuntuu niin samalta: koti, ihmiset, paikat, maisemat. Tuntuu että mikään ei olis muuttunut. Vaikka toisaalta kaikki oon muuttunut. Taas kunnon sekavia ajatuksia... Koin kuluneen vuoden aikana kuitenkin niin isoja muutoksia, että nyt ei oikein innostaisi palata samaan, vanhaan arkeen. Ei tää elämä täällä kuites ihan samanlaista tulis olemaan; opiskelut on tällä hetkellä tauolla ja olis tiedossa pelkkää työntekoa. Mutta jotenkin Rovaniemi tuntuu nyt vaan niin liian pieneltä (ainahan se on tuntunu..), että jos vaan voisin valita, niin eipä sitä tulis luultavastikkaan jäätyä tänne kovin pitkäksi aikaa.

Tää nyt oli vähän tämmönen pikapikakirjotus, palaillaan seuraavaks luultavasti reissujuttujen merkeissä tai Sydney-maisemissa (nyyh). Nii ja pitäis vissiin kirjotella tuosta Tallinnan reissustaki! Ja pakko laittaa loppuun pari hymiötä ettei olis ihan masiskirjotus :):)

"Travel changes you. You look the same, walk the same, talk the same but when you have returned, you aren't. I think the return and inability of others to understand your perspective can make you feel lonely, sometimes."