torstai 22. toukokuuta 2014

Showdowns

Keskiviikkona 16.4. menin viimisen kerran kattomaan Voicea ja näin viimisen kerran Joelin :( Lapsilla oli tuolloin lomaa koulusta, mutta hostäiti pyys lasten mummia hoitamaan lapsia tuon päivän niin pääsin menemään tuonne. Ja koska tuo oli keskellä viikkoa, niin en saanu ketään kaveria mukaan mutta ei se todellakaan estäny minua menemästä tuonne. Mutta eipä se haitannu vaikka olinkin siellä yksin, oli mulla Joel siellä seurana :):)



Tästä on tullu käveltyä niin monet kerrat...

Tällä kertaa mulla oli taas normilippu, niin menin sinne noin 2,5h ennen ovien avaamista eli olin siellä noin puoli kolmen maissa. Siellä oli siinä vaiheessa jo melko paljon ihmisiä jonottamassa ja minun jonotusnumero olikin 78. Siinä vaiheessa mietin että olis pitäny mennä sinne jo vähän aiemmin...

Noin kolmen maissa ne jako nuo jonotusnumerot ja siellä piti olla takasin joskus vähän jälkeen neljä. Tuolla alueella oli tuona päivänä just sopivasti tivoli, niin menin sitten sinne kierteleen vähäksi aikaa, söin eväitä, istuskelin puistossa ja neljän maissa menin takasin jonottaan.










Sähköpostissa luki että ovet avattais viideltä, mutta sen ties jo aiemmilta kerroilta että ei varmastikkaan päästä viideltä sisälle, vaan venyy vähän pitempään. Taijettiin päästä vasta joskus puoli seittemän maissa sinne sisälle ja ne työntekijät pyyskin anteeksi että tuo sisällepääsy veny niin myöhäseksi. Ei ne kylläkään sanonu mikä tuon myöhästymisen syy oli.

Olis tottakai ollu kiva saaha joku kaveri tuonne mukaan, mutta kun meitä ohjattiin yleisöön istumaan, minut ohjattiin aluksi yläriville mutta sitten huomasin yhen vapaan paikan eturivissä ja pystyin meneen istumaan sinne. Tuo paikka oli tosi hyvä, mutta minun vieressä istu aina niitä laulajien perheenjäseniä niin saatan näkyä aika monestikkin telkkarissa sitten kun nuo jaksot tulee. Oh nou :D Loppupuolella minut siirrettiin istumaan vähän ylemmäs, josta näin sitten koko studion ja tuomarit tosi hyvin.

Kun hain noita lippuja, niissä luki vaan että showdowns. Mulla ei ollu mitään hajua mitä tuolla tulis tapahtumaan. Koska blind auditions ja battle rounds oli jo ohi, niin mikä ihme tuo showdowns sitten oikeen on?

Jokaisella tuomarilla oli siis jäljellä kolme laulajaa ja jokainen niistä laulo kerran. En oikeen muista että miks just nämä laulajat oli jäljellä, oliko ne jotenki päässy jatkoon battle roundista vai mitä? Ne kyllä selitti tuolla että mikä tämä showdowns on, mutta se meni mulla vähän ohi.  Ne laulo sen biisin jonka ne veti blind auditioneissa. Jokainen tuomari valitsi sitten yhden laulajan jatkoon ja muut tippu kisasta. Olin kattomassa blind auditioneita ja battle roundseja molempia vaan kerran, niin näin taas monia uusia laulajia ja tuli kyllä uusia lemppareitakin.

Oli ihana kun tällä kertaa ei ollu sitä samaa warm up guyta, joka on ollu jokaisella aiemmalla kerralla. Tällä kertaa oli joku toinen tyyppi ja oli kiva kun sai kuulla vähän uusia vitsejä :D Vaikka välillä tuo tyyppi olikin vähän semmonen muka-hauska... Ja siellä oli myös viime vuoden voittaja esiintymässä.

On ollu nyt vähän hassua kattoa noita blind auditioneita telkkarista kun osan kohalla tietää että ne pääsee jatkoon ja kenen tiimiin ne menee. Mutta ei se kyllä haittaa vaikka välillä ei olekkaan mitään jännitystä kattoa noita jaksoja. Oli nuo kaikki (blind audition, battle round, tää showdowns) kuitenkin niin mahtavia kokemuksia enkä vieläkään pysty oikeen käsittään että oon oikeastikkin istunu Voicen/kidsin studiossa viis kertaa muutaman kuukauden sisällä. Toisaalta ärsyttää ajatella että oon nähnyt Joelin nyt 5 kertaa, Benjin 2 kertaa eikä mulla ole mistäkään kerrasta edes yhtä kuvaa... Ne on joka kerralla ollu niin tarkkoja että ihmiset ei ota kuvia siellä studion sisällä. Muistan kun yks tyttö otti kuvan tuomareista ja laulajista kun ne oli lavalla tämän showdownsin päätyttyä, ja yks crew member tuli sanomaan sille että se kuva pitää poistaa. Tämän showdowsin kuvaukset loppu kaheltatoista, niin oli ihanan pitkä ilta mutta todellaki taas sen arvosta!

Muistan kattoneeni muutamia kertoja viime vuoden Voicea netistä enkä olis osannu kuvitellakkaan että seuraavaa kautta olisin kattomassa paikan päällä täällä Sydneyssä. Elämä osaa välillä olla aika epätodellista.

Yksin junan vaunussa, ihanaa.

ps. mullon herätys ihanasti soimassa vähän ennen 3am. en kai mie ny Suomi-Kanada ottelua vois missata!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti