Sunny Sunday

Lauantaina laitoin nukkumaan melko myöhään ja tänä päivänä (9.3.) oli herätys siinä vähän jälkeen seittemän, niin sanotaanko vaan että oli hieman väsyny olo aamulla. Mitä olin tehny suunnitelmia niin aikaseksi...

Näin Zoen noin 8.30 Parramatassa ja sieltä ajettiin Rydeen hakemaan kanadalainen Sam. En ollut tavannu Samia aiemmin, mutta tosi mukava tyttö (vai pitäskö sanoa nainen, Sam on nimittäin 28v.). Rydestä ajettiin keskustaan ja mentiin eka kävelemään n. 1,5km pituinen kävelylenkki Cremorne Pointiin. Mutta käveltiin vähän väärään suuntaan ja lopulta taijettiin kävellä noin 6km. Mutta oli hyvä kun mentiin sinne jo heti aamusta, niin ei ollu mikään läkähdyttävän kuuma ilma vielä.

Ärsyttää kun just tuona päivänä unohin kameran kotia, niin kaikki kuvat on otettu puhelimella. Joo onhan nuokin ihan hyviä, muttei tietenkään niin hyvälaatusia mitä kameralla olis saanu.

Tässä samaisessa paikassa otin minun ensimmäisen kuvan Sydneyssä, minun ensimmäisenä päivänä täällä!

Ihanat hämähäkit...

Tulevaisuuden talo

Cremorne Pointin jälkeen ajettiin suoraan Palm Beachille, jonne oli matkaa noin 40km. Ihan hullua ajatella että ajettiin 40km rannalle?! Tottakai täällä on näitä rantoja paljon, paljon lähempänäkin, mutta Zoe ja Sam ei ollu koskaan aiemmin käyny Palm Beachillä ja mie tykkään tuosta paikasta tosi paljon. Mutta ärsyttää kun se on niin kaukana... Ja olihan se kiva käyä taas vähän ihastelemassa Home & Awayn kuvausmaisemia!

Sam the salakuvaaja

Rannan läheisyydessä kaikki pysäköintipaikat oli maksullisia eikä haluttu maksaa pysäköinnistä koko päivää, niin meijän piti ihanasti parkeerata melko kauas yhen pienen tien varrelle. No ei se nyt niin hirveän kaukana ollu, mutta joutu sieltä kuites jonku aikaa käveleen sinne rannalle.

Kun saavuttiin Palm Beachille, päätettiin eka kiivetä rinne ylös majakalle ihastelemaan maisemia ja sitten rentoutua loppupäivä rannalla. Kauempaa katottuna se ei näyttäny niin rankalta kävelyltä, mutta välillä piti melkeen pystysuoraa maastoa kävellä ylöspäin. Mutta oli se kyllä sen arvosta; maisemat oli aika upeat sieltä ylhäältä katottuna.

Tuolla Palm Beachillä on kaks puolta: toinen puoli on paljon isompi ja sillä puolella on myös isot aallot surffareille, ja toinen puoli on paljon pienempi ja rauhallisempi. Oltiin melkeen koko päivä tuolla rauhallisemmalla puolella, jossa pysty oikeasti uimaankin kun ei ollu niitä jättiaaltoja. Melkeen kaikilla rannoilla on aina ihan hullun isot aallot, niin ikinä ei pysty kunnolla uimaan. Pystyy vaan seisoskelemaan siellä vedessä ja oottamaan että aallot iskeytyy päälle.

Ah, tää on sitä elämää!

Lopuksi käytiin vielä vähän kävelemässä siellä isommalla puolella ja sitten suunnattiinkin kotia kohti. Heitettiin eka Sam takaisin Rydeen ja Zoe heitti minut Parramatan asemalle, josta otin junan Blacktowniin ja ajoin kotia.

Oli kyllä niin ihanan rento päivä vaan rannalla makoillessa. Nyt on ilmat kylmenny niin paljon että tuskin tulee enää käytyä pahemmin rannalla. :( tyhmä syksy saapuu. Tai on oikeastaan jo saapunu.