Why do we have to say goodbyes

Torstaina 17.4. päätettiin lähteä Zoen ja Irenen kanssa illalla Ivyyn kun Irenen piti olla lentokentällä neljän maissa yöllä, niin heitettiin se sitten kentälle kun lähettiin Ivysta. Nähtiin Zoen kanssa yheksän maissa Parramatassa, josta ajettiin hakemaan Irene (en muista enää missä se asuu) ja ajettiin keskustaan. Oli jotenki outoa mennä ulos illalla ja mennä autolla keskustaan kun aina aiempina kertoina oon menny junalla. Tulipahan tuokin nyt koettua. Kesti kivan kauan löytää vapaa (ja ilmanen) parkkipaikka keskustasta, mutta kyllä se lopulta löyty Hyde Parkin kulmilta.

Zoe kun oli autolla ja ei tietenkään voinut juua ollenkaan, niin mie ja Irenekin päädyttiin sitten olemaan koko ilta vesilinjalla. Oli kyllä tosi mukava ilta ja lähettiin Ivysta joskus kolmen jälkeen, heitettiin Irene kentälle ja Zoe heitti minut Blacktowniin. Ja tänä iltana piti hyvästella Zoe. Se kun lähti viikonlopun aikana Sydneystä. Tutustuttiin lokakuussa ja asuttiin suhtkoht lähellä toisia, niin nähtiin melkeen joka viikonloppu. Inhoan hyvästellä kavereita täällä kun ei tuu tietämään millon niitä tulee näkemään seuraavan kerran.

Loppuillasta tavattiin yks venäläinen jätkä, joka puhu sujuvaa ranskaa (Zoe on siis ranskalainen) ja Irene puhuu venäjää, niin ne puhu välillä keskenään ranskaa tai venäjää. Tottakai tuo tyyppi puhu myös englantia, niin en mie kuitenkaan ihan ulkopuolinen ollu siellä :D Mutta tuossa tilanteessa huomas että suomi on niin erityinen kieli että ei sitä ihan jokainen vastaantulija puhu. Välillä täällä ollessa haluttais pystyä puhumaan enemmän suomea, mutta enköhän mie pysty puhumaan sitä ihan tarpeeksi kun tuun takas Suomeen.

Nii ja ylimmässä kerroksessa oli uima-allas. Aika perus.

Seuraava päivä oli pitkäperjantai, joten melkeen mitkään paikat ei ollu auki ja tuli vietettyä koko päivä vaan kotona. Olin kotona edellisenä iltana joskus viiden maissa, joten nukuin puoli päivää, katoin miljoona jaksoa How I met your motheria ja tuona päivänä oli niin kamala kurkkukipu ja yskä niin ei edes haluttanu lähteä minnekkään.

Lauantaiaamupäivästä kävin lääkärissä tuon kurkkukivun ja yskän takia. Menin Rouse Hillin medical centeriin, jouduin oottaan varmaan jonku puol tuntia ja olin lääkärin huoneessa ehkä jonku 5 min. Se vaan katto minun kurkkuun, mittas lämpötilan, määräs lääkkeet ja that's it. Mietin että kattokohan se edes kunnolla että mikä mulla on vikana kurkussa. Ja sillä lääkärillä olis tosi vahva aksentti, niin en edes ymmärtäny kaikkea mitä se sano, kun oli tietty jotain lääkesanastoa. Lääkärikäynti makso 90 dollaria ja lääkkeet 25 dollaria. Nice. Mutta pääsin mie kuites melko halvalla, kun yhen minun kaverin on pitäny maksaa melkeen 600 dollaria lääkärillä käynnistä ja verikokeista. Ja ei mennyt kuin noin kolme viikkoa niin sain rahat takaisin vakuutuksesta. Aattelin että olis menny paljon kauemmin. Ja tuo oli muutes minun eka kerta ever kun kävin lääkärissä sen takia että olin kipeä! (oon mie saattanu joskus pikkusena käyä mutten muista niitä kertoja). Hostdadkin oli ihan ihmeissään kun sanoin sille tuosta.

Lääkärin jälkeen kiertelin kauppoja vähän läpi ja näin Lean melko pikasesti, syötiin froyot, istuttiin auringossa ja olin kotona jo melko aikasin.

Pääsiäisen aikaan oli talo hieman täynnä täällä. Täällä oli hostäidin isä, tuon isän sisko ja sen mies ja kaks lasta. Ja iltaisin myös hostäidin sisko ja sen poikakaveri tuli dinnerille tänne. Tää perhe on muutenki niin äänekäs ja sitten kun oli tuplasti enemmän porukkaa, niin sanotaanko vaan että sitä hiljasuutta ei kovin paljon ollu noina muutamana päivänä...

--

Nyt olis pikkupäikkäreiden aika, kun Suomi-Tsekki peli alkaa n 2,5 tunnin päästä (1.35am). Ja mulla on huomiseksi aikanen herätys, niin saa nähä tuleeko sitä nukuttua paljoa yhtään ens yönä...