“I am not the same having seen the moon shine on the other side of the world.”

On nyt vähän jäänyt tää blogin kirjottelu, mutta jotenkin enää ei ole samanlaista intoa kirjotella kuin Australiassa ollessa. Ehkä kun elämä tästä pikkuhiljaa normalisoituu ja saa ajatukset taas koottua kasaan, niin tännekkin saattaa ilmestyä juttua vähän useammin.

Oon ollut nyt kolmisen viikkoa Suomessa ja pari viikkoa kotona täällä Rovaniemellä. Pakko myöntää että ikävä Australiaan on kova. Osasyynä saattaa olla se, että vielä ei oo tiedossa mitään työpaikkaa niin en oo päässyt kunnolla arkirutiiniin, niin oon voinu vaan hengailla tekemättä yhtään mitään järkevää ja sillonhan sitä aikaa riittää ajatella kaikkea, mitä tuolla toisella puolen maailmaa olis.

Vaikka oonkin ollut nyt vasta pari viikkoa kotona, niin toisaalta tuntuu että oon ollut täällä jo ikuisuuden. Kaikki tuntuu niin samalta: koti, ihmiset, paikat, maisemat. Tuntuu että mikään ei olis muuttunut. Vaikka toisaalta kaikki oon muuttunut. Taas kunnon sekavia ajatuksia... Koin kuluneen vuoden aikana kuitenkin niin isoja muutoksia, että nyt ei oikein innostaisi palata samaan, vanhaan arkeen. Ei tää elämä täällä kuites ihan samanlaista tulis olemaan; opiskelut on tällä hetkellä tauolla ja olis tiedossa pelkkää työntekoa. Mutta jotenkin Rovaniemi tuntuu nyt vaan niin liian pieneltä (ainahan se on tuntunu..), että jos vaan voisin valita, niin eipä sitä tulis luultavastikkaan jäätyä tänne kovin pitkäksi aikaa.

Tää nyt oli vähän tämmönen pikapikakirjotus, palaillaan seuraavaks luultavasti reissujuttujen merkeissä tai Sydney-maisemissa (nyyh). Nii ja pitäis vissiin kirjotella tuosta Tallinnan reissustaki! Ja pakko laittaa loppuun pari hymiötä ettei olis ihan masiskirjotus :):)

"Travel changes you. You look the same, walk the same, talk the same but when you have returned, you aren't. I think the return and inability of others to understand your perspective can make you feel lonely, sometimes."

Kaksi yötä lähtöön on...

On selvitty hengissä Singaporen ja Istanbulin kautta tänne Helsinkiin, jossa oon hengaillu jo muutaman päivän. Aluksi piti olla veljen luona yötä, mutta kun se ei oo tällä hetkellä täällä, niin oon sitten ollu kaverin luona yötä. Joka muutes asuu sattumoisin samalla kadulla kun mun veli ja melkeen ihan naapurissa. Miten voiki sattua. 

Sitten vielä hetkeks takas matkatunnelmiin. Lento Singaporesta Istanbuliin kesti melkeen 11h, mutta se lento meni aika nopsasti kun nukuin jonku 6-7 tuntia, katoin pari jaksoa Greyn Anatomiaa ja torkuin loppumatkasta vielä vähän aikaa. Onneks sain nukuttua tuolla lennolla, koska tuolla lennolla ei ollu oikeen mitään hyviä leffoja, niin olis ollu aika tuskanen 11h tekemättä mitään...

Istanbulissa oli ihana 6 tunnin odottaminen ja siellä ei ollu ilmasta nettiä, niin aika mateli aika lailla. Kävin läpi ja järjestelin reissukuvia koneella, kiertelin kenttää ympäriinsä ja muuten vaan istuskelin vähän missä sattuu. 

Oli kyllä tosi outo mennä sinne portille Istanbulissa ja kuulla ympärillä niin paljon suomea. Siinä vaiheessa tuntu että tuleekohan mulle pahempi kulttuurishokki tulla takaisin Suomeen, entä kun silloin kun menin Australiaan. Siellä kentällä istuessa suomi kuulosti jotenkin niin oudolta ja "väärältä". Kuitenkin kun on ollut tekemisissä englannin kanssa päivittäin viimeisen vuoden ajan, niin pakostakin suomi kuulostaa hieman erikoiselta. Ja pakko sanoa että muutamat ihmiset siinä portilla oli niin perus suomalaisen näkösiä. En oo aiemmin pahemmin kiinnittänyt huomiota miltä suomalaiset näyttää, mutta kun ei ollut vuoteen nähny paljoakaan suomalaisia, niin jotenkin heti erotti, ketkä on suomalaisia ja ketkä ei.

Olis ollu kyllä tosi ihana nähä Helsingin kohalla cancelled...

Istanbul-Helsinki lento oli jotain 3,5h ja se meni aika nopsasti nukkuessa ja vähän kirjaa lukiessa. Loppulennosta olin ihan poikki ja yritin vielä nukkua vähän, mutta kun minun edessä itki vauva varmaan viimeisen tunnin ajan, niin eipä siinä paljoa saanut nukuttua...

Sitten laskeuduttiin ja vihdoin ja viimein olin Suomessa! Oli niin outo fiilis olla takaisin Suomessa, nähä Finnairin koneita ja suomen kieltä kaikkialla. Jouduin oottaan matkalaukkua ikuisuuden ja hetken pelkäsin, että se on hukkunu jonnekkin matkan varrella... Onneks ei ollut, ja sain (jouduin) taas alkaa raahaan sitä ihanaa 27kg matkalaukkua.

Sitten ovista läpi ja muutamat ihanat kaverit oli vastassa mahtavan kyltin kans :)) Nämä samaiset kaverit oli myös hyvästelemässä mua viime vuonna Helsinki-Vantaalla kun lähdin. He oli siis vikat ihmiset, jotka näin viime vuonna ennen lähtöä, ja ekat jotka näin kun tulin takaisin. :)

Varmaan oon nyt sit Suomessa.

Olis tiedossa vielä yks pienoinen reissu ennen Rovaniemelle paluuta. Lähetään näiden samaisten kavereiden (+ muutaman muun) kanssa maanantaina Tallinnaan muutamaksi päiväksi, sillä Thirty Seconds To Marsilla on siellä keikka tiistaina. Tämä kyseinen keikka piti alunperin olla jo maaliskuussa, mutta se siirrettiin tänne heinäkuulle. Sattui itelle kyllä just sopivasti näin muutama päivä Suomeen paluun jälkeen. Lucky me. :)

(blogin asetukset on Australian ajassa, niin näyttää että tää olis julkastu sunnuntaina. vois vaikka muuttaa noita asetuksia. tai sitten ei.)

Hello there Asia!

Jeejee, pystyn sanomaan että oon Aasiassa! :D Tällä hetkellä istun siis Singaporen lentokentällä ja joudun oottaan enää vaan noin 45 min seuraavaa lentoa. Lento Sydneystä tuli tänne noin 7 tuntia sitten, joten yhteensä on ihanat 8 tuntia oottamista täällä kentällä. No mutta onneks täällä on ilmanen netti, niin aika on kulunu suhtkoht nopeaa.

Lähin tänään aamulla puoli kaheksalta kotoa ja kello on nyt 3am Australian aikaa, niin on ollu kyllä ihanan pitkä päivä. Tuolla ekalla lennolla nukuin maksimissaan ehkä jonku puol tuntia (jos sitäkään), niin luulis että tällä seuraavalla lennolla olisin vähän väsyneempi ja tulis nukuttua edes vähän enemmän. Ku pakko minun on edes jonku verran nukkua tämän 37 tunnin aikana, mitä mie matkustan Suomeen. Tai sitten oon vaan puolikuollu, kun saavun Suomeen.

Oli kyllä niin tuskaa raahata tuota minun isoa matkalaukkua pitkin juna- ja lentoasemaa. Punnitsin sen kotona ja se oli melkeen 24kg, mutta kentällä näytti että se paino vähän päälle 27kg. Olin vähän huolissaan tuosta laukun painosta, kun lentoyhtiön sivuilla luki että saa olla vaan 20kg, mutta minun lipussa luki että 30kg. Mutta päätin luottaa tuohon 30kg ja jos ne olis valittanu tuosta painosta, niin olisin vaan vedonnu tuohon 30 kiloon. Ja mulla oli itseasiassa käsimatkatavarat vähän liian painavat, mutta siinä tiskillä oli mukava nainen eikä valittanu mitään. (: Miten mulla onkin kertyny tätä tavaraa vuoden aikana niin paljon... Mutta ihan kiva että saan kaiken tuotua takas Suomeen ja siellä voi sitten rauhassa miettiä, mitä heittää pois.

Oikeesti, onneks täällä kentällä on tää netti. Muuten olisin varmaan joutunu kattomaan 8 tuntia jalkapalloa...

Kolme yötä lähtöön on...

Tää viiminen viikko on kyllä ihan tuskaa. Koko ajan vaan pyörii mielessä se että kohta oon Suomessa ja en oo enää täällä. Vaikka minun ei tarviikkaan olla enää töissä tämän ajan mitä oon täällä, niin oon huomannu että oon saanu niin tarpeeks tästä aupairtyöstä. Tää perhe on tosi mukava ja nuo lapset on ollu kaiken kaikkiaan tosi helppoja, mutta on se kyllä mukava lähteä täältä eikä tarvii enää asua lasten kanssa samassa talossa. On kyllä niin ihanan hiljasta sitten taas kotona.

Ja tää vuosi?! Miten on vuosi voinu menny näin nopeaa. Tuntuu että ihan justhan mie vasta lähin ja nyt on vaan muutama päivä jäljellä. Ei vuosi oo ikinä menny näin nopeaa. Just eilen juttelin hostäidin kanssa siitä että kun palaan Suomeen, niin palaan karuun arkeen ja alkaa taas normi työnteko ja joskus myöhemmin sitten opiskelut. Täällä kun tässä perheessä olo ei oo ollenkaan tuntunu työltä. Tuntuu että oon vaan vuojen hengaillu täällä ja vähän auttanu tätä perhettä. Kyllähän tottakai välillä oli rankkaa kun olin lasten kanssa monia päiviä yksin, mutta hyvin niistäkin selvittiin. 

On jotenkin tosi outo ajatella elämä ilman tätä perhettä. Tottakai se on ihana nähä taas oma perhe ja vanhat kaverit kotona, mutta oon kuitenkin asunu täällä sen vuojen, niin pakostakin tästä perheestä on tullut mulle läheinen. Ehkä ne joskus tulee vierailulle Suomeen tai mie tuun takas Sydneyyn. Who knows.

Tänään vietin melko varmasti minun viimisen päivän tuolla keskustassa. Tulin tänne perheeseen torstaina ja en oo tehny oikeen mitään viimisen kolmen päivän aikana, mutta tänään halusin käyä vielä viimisen kerran tuolla keskustassa ja kävellä vaan ympäriinsä ja fiilistellä kaikkia paikkoja.

Ekaks kiertelin Paddy's Marketin läpi ja sitten käppäilin Darling Harbouriin kattomaan Winter festivaalia. Oli kyllä tosi talvinen meininki... Siellä oli mm. luistelua ja snow slide, jossa ei todellakaan ollu mitään lunta, se liukumäki oli vaan valkonen.

Muistan kun luin tästä winter festivalista joku muutama kuukausi sitten ja ajattelin että pittää kyllä käyä kattoon kun kuulosti niin siistiltä! Mutta tuo oli ihan kämänen juttu :D En oikeen tiiä onko tuo suunnattu enemmän turisteille vai paikallisille... Mutta oli siellä silti ihan hulluna porukkaa.

Tuolla mietin että käy jopa vähän sääliksi näitä ihmisiä, joilla ei oo mitään käsitystä oikeasta talvesta. Vaikka monesti ärsyttääkin ne paukkupakkaset ja loputon lumi, niin oon silti ilonen että Suomessa tulee koettua kaikki vuodenajat. Pakko myöntää että nyt kun täällä on talvi, niin on mulla välillä ollut oikeastikkin kylmä vaikka lämpötila on jotain +18. Täällä +18 tuntuu niin erilaiselta mitä Suomessa. Täällä ihmisillä on paksuja talvitakkeja ja Suomessa tuo on tpaitakeli.

DH:sta kävelin Town Hallille ja otin ilmasen bussin Circular Quaylle kun olin laiska enkä jaksanu kävellä. Siellä menin sitten ottamaan vielä viimiset kuvat oopperatalosta ja Harbour sillasta. Vaikka mulla onkin jo se miljoona kuvaa niistä, niin pakko se on joka kerta silti ottaa muutama lisää.

Tuolla sitten vaan istuskelin, fiilistelin ja tunsin olon ehkä vähän surulliseksi, kun mietin sitä että ens viikolla en oo enää täällä. Ei enää oopperataloa, harbour bridgeä, suurta kaupunkia. Ei enää loputtomia rantoja. Ei Lean kanssa kahvitteluja Rouse Hillissä. Ei halpoja juomia Sydneyn yöelämässä. Ei mahtavia roadtrippejä kavereitten kanssa. Ei hengailupäiviä cityssä... 

Ja pitihän se vielä tehä viimiset turisteilutkin :)

Piti alunperin mennä Sarin ja parin sen kaverin kanssa pannukakuille the Rocksiin, mutta mulla tuli taas vähän kipeähkö olo, niin lähin melko aikasten jo kotia. Moikattiin ja juteltiin pikasesti CQ:lla ennen kuin lähin kotia. Sarillakin on enää vaan vähän alle kaks viikkoa jäljellä, niin juteltiin kuin outoa se on palata takas kotia. Ja sovittiin että tullaan todellakin tapaamaan sitten joskus Suomessa. Sari asuu Kuusamossa, niin ehkä se pitää lähteä käväseen Rukalla :D

Ja blogger ei näköjään suostunu yhteistyöhön minun kanssa, kun olin ajastanut monta postausta sille ajalle kun olin reissussa, mutta se ei näköjään julkassu niistä yhtäkään... Mullon vielä muutaman kuukauden takaisia tapahtumia kertomatta, niin julkasen niitä sitten tänne muutaman päivän välein, niin saa nekin tuolta luonnoksista pois. Ja saa nyt nähä kuinka kauan kestää että nuo reissujutut tulee tänne. Mutta kyllä ne tulee jossain vaiheessa. Haluan kuitenkin että nekin löytyy täältä blogin puolelta ja pystyy sitten helposti muistelemaan niitäkin tapahtumia :)