New chapter - New Zealand

Täällä sitä ollaan taas. Toisella puolen maailmaa, samoissa hommissa kuin aikasemmin. Vaikka aiemmin mietinkin että never again aupairiksi, niin jotenki sitä taas ajautui näihin hommiin. :D

Eli oon tällä hetkellä siis Aucklandissa, jonne tulin viikko sitten. Perheeseen kuuluu vanhemmat, 10-vuotias tyttö ja 6-vuotias poika. Molemmat on siis koulussa, joten onneks on taas päivät vapaata. Tämä alue jossa asutaan, on niin upea! 2 minuutin kävelymatka rannalle/isolle puistoalueelle ja muutenkin kaikki paikat näyttää vaan niin upeilta. Esimerkiksi kun vien/haen lapsia kouluun, niin ajan kokoajan melko lähellä rantaa, joten näen koko ajomatkan ajan meren. Välillä tekis mieli vaan pysähtyä tielle ihastelemaan niitä maisemia.

Oon ollut täällä vasta niin vähän aikaa niin en oo ehtinyt tehdä vielä oikein mitään, mutta tässä muutama kuva tästä lähialueelta. :)

Ekan illan auringonlasku.

Tämä on siis minun kotikatu! Love.

Ja tällaset näkymät minun ikkunasta!

Summer nights

Käytiin tuossa n. kuukausi(?) sitten parin kaverin kanssa pienellä yöseikkailulla. Lähdettiin siis joskus 12 aikoihin yöllä suunnitelmissa lähteä kuvaamaan kivoja maisemia. Pysähdyttiin muutaman kerran matkan varrella, ja lopuksi päädyttiin Norvajärvelle saksalaisten sotilaiden hautausmaalle. Joka oli aika creepy paikka. Mutta ompahan tullut nyt käytyä siellä. :D

Oli kyllä niin kaunis (tosin aika kylmä) ilma tuona yönä. Vaikka oonkin asunut koko ikäni Rovaniemellä, niin silti tuo keskiyön aurinko jaksaa ihastuttaa joka kerta. Vähän niinkuin revontulet. Ei noihin tuu ikinä kyllästymään. Ja varsinkin nyt kun oon taas lähössä reissun päälle (tällä kertaa Uuteen-Seelantiin), niin yritän aina niin nauttia ihanista Suomen kesäilmoista. Vaikka sitä ei aina jaksakkaan olla täällä Suomessa, niin pakko se on myöntää että on täällä kyllä niin ihana luonto! Huomaa että oon kirjottanu nämä vielä Suomessa ollessa ku on tommoset aikamuodot tekstissä, mut en jaksanu alkaa muokkailemaankaan niitä. :D

ps. Oon ollut täällä vasta kaks päivää ja nyt jo on ikävä ruisleipää.

Juhannus

Ja nyt sitten vähän juhannuksesta!

Vietettiin siis juhannus kaveriporukalla yhden meistä mökillä. En oo viettänyt ns. perusjuhannusta kahteen vuoteen, enkä edes Suomessa, joten mökkijuhannus kavereitten kesken oli niin parasta! Ennen juhannusta oli ollut aika huonoja kelejä, mutta onneks sattui just ihanan aurinkoiset päivät noille mökkipäiville. Tuolla mökillä ei ollut sähköjä eikä vettä, mutta oli niin täydellistä olla tuommoisella kunnon mökillä; vesi haettiin kaivosta, ruuat paistettiin nuotiossa ja sauna lämmitettiin tulella. Just oikeanlaista mökkimeininkiä!

Juhannus kului siis hyvien ruokien ja juomien, saunoilun, mölkyn sekä hyvän seuran parissa!

 

Ja paluumatkalla sai vähän leikkiä turistia kun nähtiin pari karvakaveria.

Helsinki

Ompas kevät/kesä mennyt nopsaa ohi eikä oo pahemmin tullu käytyä täällä bloggerin puolella... Mutta nyt aattelin kertoa vähän tuosta alkukesän pienestä Helsingin reissusta.

Eli olin siis Helsingissä kesäkuun ensimmäisen viikonlopun, ja syy tähän reissuun oli Uuden Lastensairaalan vuoksi järjestetty konsertti. Konsertissahan esiintyi suuri määrä kotimaisia artisteja sekä oma lemppari Adam Lambert. Joka olikin se syy miksi halusin tuonne. :)

Jonotettiin aamusta asti ja odotus palkittiin tietty eturivin paikoilla. Tuo konsertti kesti sen mukavat viisi tuntia, mutta oli todellakin kaiken sen odottamisen arvoista. Oli kiva nähdä monia kotimaisia artisteja, joita ei ole tullut nähtyä aiemmin livenä (mm. Sunrise Avenue, Robin, Elastinen). Mutta kyllä se Adam oli vaan niin ylitse muiden! :D Tuntu että sen esiintyminen kesti vaan jonku kaks sekuntia, kun se oli niin hetkessä ohi. Ei sitä ehtinyt edes tajuamaan että se oikeasti esiintyi siinä. Konsertin aikana joitain esiintyjiä oli vaikea nähdä, koska se lava oli niin korkea joten lavan perälle eikä toiseen reunaan nähnyt mitään. Mutta onneks Adam oli just täydellisissä paikoissa, niin ei mennyt sen esityksestä mitään ohi.

Kyseinen konserttihan järjestettiin täysin talkoovoimin, ja konsertin jälkeen olisi voinut jäädä auttamaan purkutöissä. Olisi ollut niin mahtavaa jäädä sinne auttamaan, mutta olin fyysisesti niin väsynyt ettei olisi riittänyt energiaa mihinkään. Kuitenkin niin mahtavan asian puolesta ihmiset olivat siellä, että olisi ollut upeaa olla osa sitä. Tulee niin harvoin lahjoitettua rahaa mihinkään hyväntekeväisyysjuttuihin, mutta onneksi pystyin kuitenkin pieneltä osin olemaan osa tuota lastensairaalaprojektia (konsertin lipputulot lahjoitettiin lyhentämättöminä sairaalalle).

Sunnuntaina hengailin parin kaverin kanssa joita en ollut nähnyt melkeen vuoteen! Näissä Helsingin reissuissa parasta aina onkin kun pääsee näkemään noita Etelä-Suomessa asuvia kavereita. :)